Olen viidennen polven helsinkiläinen ja kolmannen polven toimittaja. Isoisäni jalanjälkiä seuraten toimitin lapsuudessani omakustannelehtiä, voitin nuoruudessani Uudenmaan maakuntaliiton kirjoituskilpailun ja päädyin Helsingin Sanomien kautta Keräilyn Maailman toimituspäälliköksi ja Suomen Sotilaan toimitussihteeriksi.

Kirjoittaminen on minulle kutsumustyö: edustan eettistä journalismia, jossa pienet asiat kirjoitetaan pienellä ja suuret asiat suurella. Ihmiskasvoiset aiheet avaavat uusia näkökulmia inhimilliseen elämään. Kalastan tulvivasta tietovirrasta olennaisen ja luotsaan lukijan oivallusten äärelle. Elävöitän kuivan aiheen kiinnostavaksi etsimällä omaperäisiä lähestymistapoja ja yllättäviä yksityiskohtia.

Valmistuin Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi kesäkuussa 2010. Pääaineenani oli taidehistoria, jossa erikoistuin Italian renessanssiin. Opintojen suvantovaiheissa sormeni mustuivat perinteikkään piirustuslaitoksen hiilipölyssä: etenin kuukaudessa pakollisesta kipsiluokasta alastonmallien ikuistamiseen. Vietin seitsemän kuukautta vaihto-oppilaana Sapienza-yliopistossa ja kirjoitin pro gradu -tutkielmani Rooman ryöstöstä vuonna 1527. Akateemisten opintojen lisäksi olen perehtynyt elokuvataiteeseen Paasikivi-Opistolla, missä voitin Turun Elokuvaajien valtakunnallisen videokilpailun yleisöäänestyksen.

Kulttuuri kuuluu olennaisena osana elämääni: innostuin 10-vuotiaana Milos Formanin ohjaamasta Amadeus-elokuvasta, jonka katsoin kahdeksan kertaa. Vierailen vuosittain parikymmentä kertaa Suomen Kansallisoopperassa ja järjestän monipuolisia kiertokäyntejä kesäkuussa 2008 perustamalleni Kulttuuripiirille, johon on liittynyt yli 40 jäsentä. Klassisen musiikin kokoelmaani kuuluu yli tuhat levyä – ja sävelet seuraavat minua kaikkialle. Talvisin sivakoin Paloheinän tai Oittaan laduilla oopperoita kuunnellen ja kesällä minut voi tavata Ruukkigolfissa. Sadepäivinä numismatiikka ja filatelia kilpailevat kirjojen kanssa ajastani.