Åke Blomqvist keksi viinapulloille parempaa käyttöä

Tanssinopettaja Åke Blomqvistilla on ongelma. Hänellä on tuhat litraa vodkaa, konjakkia ja viskiä, mutta ei oikeutta myydä alkoholikokoelmaansa pois. Tyhjät pullot hän saisi myydä, mutta liki neljän vuosikymmenen keräilyurakan sisällön valuminen maahan ei tunnu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lisäksi kokoelmaa uhkaa haihtuminen: pullot on sinetöitävä pullohartsilla.

Kolme vuosikymmentä sitten Hymy-lehti kirjoitti: kun tanssinopettaja Åke Blomqvistista aika jättää, saavat saattajat korkata miehen kokoelman. On nimittäin varsin harvinaista, että suomalainen säilöö pullot sisältöineen.

Kokoelman pohja syntyi, kun tanssioppilaina olleet diplomi-insinöörit kiinnittivät huomiota Blomqvistin punaiseen nenään ja tekivät siitä väärät johtopäätökset. Opettajalle alkoi virrata lahjoituspulloja.

Pöly on pullon vihollinen

Tänään kokoelmassa lainehtii liki tuhat litraa vodkaa, konjakkia ja viskiä. Pullot seisovat baarihuoneen hyllyillä ja täyttävät miljöön lattiasta kattoon. Leena Blomqvist huomauttaa, että hänen miehensä kokoelman pitäisi pölyn takia olla vitriinissä.

Pulloista ei pyyhitä pölyjä pois, sillä silloin kauniit etiketit saattaisivat vaurioitua. Neste kuitenkin pysyy visusti sisällä, sillä yksi vodka-, konjakki- ja viskipullojen keräilyn perusteista on niiden hyvät korkit. Kylään tulevat vieraat kommentoivat häkellyttävää kokoelmaa sanomalla, että täällä viihtyisi kauemminkin.

Virvokkeita Amsterdamista

Pikkupullojen keräilyä Blomqvist kavahtaa, sillä niistä alkoholi haihtuu ennätysnopeasti ja jäljelle jää vain esanssia. Blomqvist keskittyykin nykyään vain kahden litran pullojen haalimiseen. Kolme vuosikymmentä sitten hän kuitenkin oli mukana pikkupullojen keräilyringissä.

Lentokenttien verovapaissa myymälöissä on jo hintojenkin puolesta antoisimmat apajat. Amsterdamin kentällä on paras valikoima. Kotimaan kamaralla Blomqvistin keräilykeskus on Vuorimiehenkadun Alko. Nykyään kokoelma karttuu noin parilla kymmenellä pullolla vuosittain.

Mainio vodka

Vodkaa juodaan kaikkialla ja siksi se onkin Blomqvistin mielestä paras keräiltävä alkoholilaji. Jokaisessa maassa on omat merkkinsä, joten laajan valikoiman saa koottua helposti ja esimerkiksi viski- tai konjakkikokoelmaa edullisemmin.

Suomalainen vodka on Blomqvistin mukaan levinnyt hyvin maailmalle; esimerkiksi Espanjasta sitä saa lähes jokapuolelta. Harva osaa ajatella, että meille niin arkipäiväinen arktisuus on etelän ihmisille eksoottista.

Yksinkertainen on kaunista

Tärkein kriteeri kokoelmakelpoiselle pullolle on sen kauneus. Pullon ei tarvitse olla erikoinen tai huomiotaherättävä, vaan hillitty ja arvokas ulkoasu voi olla ihan yhtä hyvä peruste keräämiselle.

Blomqvist kritisoi suomalaisia pulloja kolhoiksi. Esimerkiksi vodkapulloilla voisi luoda lämmittävää Suomi-kuvaa, sillä moni turisti ostaisi kauniin pullon jo ihan matkamuistoksi. Tasapaksu ulkoasu on pullon pahin synti.

Lupa kerätä

Aloittelevia alkoholin keräilijöitä Blomqvist neuvoo kiinnittämään huomiota korkin kestävyyteen. Kokoelma kannattaa myös rajata riittävän suppeaksi, ettei rönsyilevä keräily vie harrastajaa vararikkoon tai peräti mierontielle.

Ennen alkoholin keräämiseen tarvittiin lupa. Blomqvistilla oli lupa 600 litran säilyttämiseen kotona – luvallisen säilytyksen rajana oli neljä litraa. Nykyään tilanne on vapaampi. Vakuutusyhtiö on kuitenkin tarkka: hälytyslaitteiden on oltava valmiudessa ja ovi jatkuvasti takalukossa.

Pultsarivaara

Blomqvist toteaa, että ne jotka ostavat pulloja alkoholin takia, eivät välitä keräilykohteen kauneudesta. Alkoholista voi nauttia monella muullakin tavalla kuin vain kurkusta alas kipattuna.

-Alkoholin keräilijät eivät halua julkisuutta. He pelkäävät, että pultsarit saavat hyvän syyn tehdä murtokeikan, Blomqvist nauraa.

Keräilyn Maailma 6/1998